En tiedä onko se kuinka yleistä mutta mä olen semmonen että joka ikisen reissun loppuvaiheessa oikein odotan että pääsen kotiin omaan sänkyyn ja tuttuun ja turvalliseen ympäristöön. Mulla iskee aina ihan tajuton koti-ikävä. Ruotsissa olen tosin nykyään jo ihan kotonani. Puhuttiin tossa yksi päivä Hannan kanssa siitä että missä tuntee olevansa eniten kotona, ja täytyy kyllä tunnustaa että Ruotsi on kiivennyt mun listassa melkein Suomea korkeammalle. Vaikka Helsingin tuntee kuin omat taskunsa ja täällä on läheisiä kavereita ja perhe niin kyllä musta silti tuntuu että kuulun enemmän Ruotsiin. Siellä on kuitenkin koulu ja sieltäkin on saanut läheisiä ystäviä ja on jotenkin jo aika vakiintunut elämä. Siellä mä tiedän mitä mun pitää tehdä ja mulla on omat arkirutiinit. Kun taas täällä ollaan vähän niinkuin lomalla.Välillä tuntuu kun eläisin kaksoiselämää :D
Mähän tulen kesäisin aina takaisin Suomeen mutta mulle tulee aina heinäkuun puolessavälissä kamala ikävä Ruotsiin. Ihme ja kumma, mutta mulla ei vielä ole niin vahvasti sitä tunnetta mutta kyllä alkaa jo vähän hiipiä sellasia fiiliksiä. Mä olen esimerkiksi kattonu jo vähän valmiiksi ensi lukukauden koulujuttuja, miettinyt vähän asuntojuttuja ja tehnyt listan kaikesta mitä pitää muistaa ottaa mukaan jottei tulisi taas ylipainoa (Kenellä muka mahtuu elämä 23 kiloon?).
Oon kuitenkin nyt päättäny nauttia vielä noin 6 viikosta suomi-oleskelusta. Kyllä Ruotsissakin tulee ikävä Suomea joten nyt on nautittava siitä mitä on! Kuvituksena minä kammatuine hiuksine superhehkeänä sellaiseen aikaan aamusta ettei pitäis olla edes luvallista olla hereillä.
