Joulu"loma"

Wihuu!

Nyt alko "loma". Mun koulutusohjelman ehkä tyhimimmistä puolista on se että joululomat ei oikeastaan ole lomia vaan lukulomia. Meillä on aina tentti tammikuun puolessa välissä ja ihmiset lukee koko loman ajan ihan hiki hatussa. Ja omatunto kolkuttaa tietenkin koko hemmetin aika kun ei opiskele. Mutta tää taitaa olla mun viimeinen tällainen "loma" joten ehkä se on nyt kestettävä.



Koulun vika pakollinen momentti oli kirjotelmien opponointi ja meillä oli ihan hullun tiukka maikka. Ilmekään ei värähdä ja ääni sellanen monotooninen. Yleensä ihmisiä voi lukea ja mä olen aika hyväkin siinä, mutta siis se maikka.. En tiennyt oliko se supervihanen vai ylionnellinen. Opponoinnin jälkeen kaikki sai vuorollaan mennä hakemaan oman kirjotelmansa ja se antoi niistä kommenttinsa. Ekalla tytöllä kesti ikuisuus ja se tuli ulos sieltä ihan järkyttyneen näköisenä. Oli kuulemma supertiukka arvostelu ja se oli suunilleen haukkunut sen kirjotelman maan tasalle. Siinä vaiheessa halusin juosta karkuun. Mulla on aina ollut pieni alemmuuskompleksi ruotsalaisiin nähden. Vaikka mulla on hyvä ruotsinkielen taito niin enhän mä tietenkään ole samalla tasolla kuin ruotsalaiset. Kirjottahan ne omalla äidinkielellä ja ymmärtää ja omaksuu kaiken paljon nopeammin kun minä. Sillä tytöllä oli vielä mun mielestä tosi hyvä ja syvällinen kirjotelma.





Mua ennen maikan puheille pääsi yks jäbä joka oli opponoinut mun aineen. Kun se tuli ulos sieltä niin silläkin oli niin järkyttynyt ilme ja mulla ei enää veri varmaan kiertänyt. Mä siis stressaan ja jännitän IHAN kaikkea. Yritän päästä siitä eroon mutta tuun varmaankin aina olemaan jännittäjä. Se jäbä katto mua superpitkään (niin että ihan hämmennyin) ja kertoi  että se maikka oli sanonut sille että sen oli varmasti vaikea opponoida kun piti opponoida niin hyvää ainetta. Tää kyseinen poika on vähän outo ja omalaatuinen lievästi sanottuna joten ajattelin että nyt se on taas kuullu omiaan tai ei ole ihan ymmärtänyt sitä maikkaa (niinkun se ei yleensä tee). Kun vihdoin tuli mun vuoro ja pääsin sisään niin se ope ei sanonut sillä sen mitäänsanomattomalla äänellä muuta kun "Ole hyvä, istu.". Tuntui kun olisin tullut reksin puhutteluun. (Vaikka en ikinä edes ole ollut reksin puhuttelussa :D)  Sitten se jatkaa: "Du har gjort ett strålande arbete!". Mun mielessä kävi seuraavat ajatukset "Onko se nyt lukenut oikean PM:n?", "Sekoittakohan se mut johonkin toiseen", "Olenko mä varma mitä strålande tarkottaa?" "Huomaisko se jos mä ihan nopee nipistäisin itseään poskesta?". Ilmeisesti se oli kuitenkin lukenut oikean aineen, ei ollut sekottanu mua mihinkään ja mulla on täysi tietämys siitä mitä strålande tarkoittaa. ( Ei, en uskaltanut nipistää itteäni.) Mä olen aina ollut noissa aineissa suht keskiluokkaa vaikka maikat ei ole edes olleet mitään tiukkapipoja, niin nyt kyllä tuntui siltä että oli oikeasti saavuttanut jotain. Ehkä vähän hassua olla niin fiiliksissa jostain tyhmästä aineesta, mikä kuulostaa varmaan muille ihan pikkujutulta, mutta uskokaa mua se ei ole ihan niin pieni juttu juristi-opiskelijoiden keskuudessa. Nyt voin sitten hyvällä mielellä mennä muka loma-modelle.

Tulin eilen Suomeen ja vietän Helsingissä nyt koko loman ja yritän lukea tenttiin. Aina yhtä ihana tulla kotiin missä jääkaappi on aina täynnä ja ruoka vaan jotenkin ihmeellisesti ilmestyy sun eteen. Ja että täällä voi oikeasti kävellä huoneesta toiseen ja olla samassa asunnossa ilman että näkee toisen. Huhhuh. Olin ihan unohtanut miltä se tuntuu. Mun yksiössä olkkari, keittiö, makkari ja vessa on kaikki about 4 askeleen päässä toisistaan ja mun ruoka jokatoinen päivä on tämä:




Tuntuu ehkä vähän hassulta olla taas kotona. Miten aika menee niin nopeasti? Varsinkin tää termini on mennyt iha hullun nopeasti vaikka onkin tapahtunut tosi paljon kaikkea. Mä oon tutustunut ihan mahtaviin uusiin tyyppeihin, mun luona on käynyt ihana J ja mun veli, oon ollut sekä parisuhteessa että sinkkuna, käynyt Köpiksessä, tehnyt hullusti koulua ja kestänyt mun ruotsalaisia ryhmäläisiä ja ryhmätöitä, ja ollut paljonpaljon spontaanimpi kuin aiemmin. Tää termini muistuttaa mua oikeastaan mun ekasta terministä. Hassua sinänsä koska tää oli mun vika termini grundnivå:lla. Ympyrä ns. sulkeutuu :D Ensi vuonna voin sanoa olevani maisteriopiskelija!

Köpis vol. 3

Okei tää on kiva köpispostaus, lupaan!
Vikana päivänä sato koko päivän ja ei oiken saanu niin kivoja kuvia kun ekana :( Mutta selvittiin kuitenkin. Osuttiin ensin vahingossa sinne kirpparille, jossa tein köpiksen ainoat ostokset jos ei ruokia lasketa. Siitä käveltiin vähän ympäri kaupunkia ja yritettiin vähät välittää siitä että ulkona sato.



















Käytiin myös sellaisessa antikvariaatti kahvilassa, joka oli niin ihana ja mysig että. Tilattiin kaikki frukost-talrik, mutta mä otin vegenä. Ei onneks eronnut muuten kun että mun lautasessa ei ollut tota kinkkua. En oo oikein ikinä tykännyt lihasta ja pitkään söin pelkästään kanaa ja kalaa. Kanaakin söin tosi harvoin.. Joten päätin noin puoli vuotta sitten että yhtä hyvin voin luopua lihasta kokonaan. Ajattelin että sillä tavalla alan myös kiinnittämään enemmän huomiota siihen että oikeasti saan oikean määrän proteinia kun tietää ettei sitä tule syötyä liha-muodossa.  Muuten on aina siinä uskossa että syö hyvin ja monipuolisesti, onhan sitä nyt lihansyöjä. Mutta siinä käykin helposti niin että ottaa lihat pois ja syö kaiken muun kun oikeasti sen lihan voisi korvata jollain muulla tervellisellä. Sitä paitsi mä haluan yrittää olla tukematta lihataloutta ja lihanjalostusta. Enmä tosin ihan vege ole. Mä syön kalaa, kananmunia ja maitotuotteita. Kalaakin tosi harvoin. Pesko-lakto-ovo-vegetaristiksi sitä vissiin kutsutaan.



















Perinteinen päivän extrakuva:

Köpis vol.1

Kävin viime viikonloppuna Köpiksessä moikkaamassa kahta ihanaa ystävää ja kolmaskin ihanainen saapui sinne Suomesta. Pari vuotta sitten kaikki kolme tuli käymään Uppsalassa joten nyt oli meidän vuoro käydä Köpiksessä. Ollaan alunperin tutustuttu Karjaalla kun käytiin kaikki Västra Nylands Folkhöskola:aa ja siitä lähtien ollaan pidetty epäsäännöllisen säännöllisesti yhteyttä. Tän porukan kanssa on aina niin hauskaa että oikeasti varmaan nauroin itselleni sixpäckin tän viikonlopun aikana.

On niin hassua ajatella että tavattiin ekan kerran vuonna 2010 ja siitä on jo 4 vuotta ! Välillä en kyllä yhtään ymmärrä kuinka nopeasti aika menee. Ollaan kaikki levittäydytty ympäri pohjoismaita ja tavataan useimmiten kesällä ja lomilla kun kaikki tulee takaisin Suomeen, mutta välillä pidetään myös näitä reunion viikonloppuja.

Mä otin junan Uppsalasta Kööpenhaminaan ja matka kesti suunilleen kivat 8h. Aloitin bussilla klo. 2.33 Uppsalasta Tukholmaan. Sitten tunnin odottelu Tukholmassa ja juna klo. 5.21 Köpikseen, jossa mä olin joskus puoli 11 aikaan. Kotimatka oli aikalailla samanlainen. Lähtö taas aamuyöstä puol 4 ja vaihto Malmössa ja Tukhomassa. En olisi muuten valinnut junia tohon aikaan mutta liput on niin paljon halvemmat kun lähtee noin aikasin/myöhään ja nyt ei millään ollut varaa lyxa till.

Pääsin heti ekana matkustamaan tyypillisessä köpis-pyörässä. Tiedättekö ne sellaiset kolmipyöräiset jossa on iso loota edessä mihin laitetaan useimmiten lapset istumaan? Mä istuin sellasessa ja olin varmaan enemmän innoissani kun paikalliset lapset! Illalla tehtiin ruokaa, juotiin viiniä ja puhuttiin  kaikesta maan ja taivaan väliltä. 

Tehtiin illalliseksi pastaa ja kasvisfetajuustokastikesysteemiä. Ja oli muuten hyvää! Ja superhelppoa. Siihen ei oikeastaan muuta tarvittu kun 1 munakoiso, 1 kesäkurpitsa, papuja, pari paprikaa, vuohenjuustoa ja sipulia. Pilkotaan, sekoitetaan, lisätään mausteet sekä pastakastike ja tadaa! Vaikein osuus on varmaan toi mausteiden keksiminen. Ainakin mun mielestä :D

Jubailtiin koko ilta ja muistettiin aivan liian myöhään että oli tarkoitus mennä uloskin. Päätettiin sitten jättää se suosiolla seuraavaan iltaan. Oli kyllä hyvä päätös, koska seuraava päivä olikin niin tapahtumatäytteinen päivä ettei sitä millään olisi jaksanut mun yömatkailujen ja vähäisten unien jälkeen.

Synttäripippalot ja jellyshotteja

Viime perjantaina kutsuin kymmenisen tyyppiä meille pienille synttärietkoille ja päätin tehdä vähän jelloshotteja. Aina aiemmin oon tehny pikku shottilaseihin mutta nyt halusin kokeilla myös appelsiininkuoria. Ja niistä tuli aivaan sairaan hyviä! Se kuori antaa niihin sellasta autenttista appelsiininmakua. Tein myös vähän vahvempia omenaliköörishotteja ja sitten tosi tujuja sinisiä pesuaineen näkösia myrkkyshotteja, mutta niistä mulla ei tietenkään ole kuvia.. Kaikki tykkäs onneks eikä mitään jääny jäljelle.  Mua harmittaa vaan kun tajusin että unohdin ottaa kuvia sen jälkeen ku porukka alko tulemaan. Mutta niin se kai menee aina kun on liian hauskaa.

Ihanat ihmiset, jotka ei vaan valitettavasti osaa olla normaaleja kuvissa. Tykkään niistä silti kamalasti.

Parasta oli että sain synttärilahjaks pinkin fleece overallin jossa on valkoisia pupun kuvioita! Niin ihana ja mukava että en kestä. Kyllä nää vaan tietää mistä mä tykkään :D Ei, mutta parasta oli kyllä oikeesti se että kaikki saapu paikalle ja oli ihan torkeän kiva meininki kaikilla.

Mulla ei oo itestäni tietenkään yhtäkään kuvaa juhlissa mutta tää kuvaa mun dagen efter tunnelmia hyvin :D

Viimeaikaisia

On tullut pidettyä pieni tauko näköjään mutta eise mitään! Mä tiesin että mun bloggausaktiivisuus tulee vaihtelemaan aika tosi paljon. Tässä on vaan ollut niin paljon kaikkea. Hirmusti töitä, ja hyvät säät niin kaikki aika on käytettävä hyväksi. Varsinkin kun on meneillään viimeiset viikot Suomessa. Tässä on ehtinyt tapahtu vähän kaikenlaista enkä mä oikein jaksa käydä läpi vanhoja juttuja mutta vähän kuvia viimeaikasista tapahtumista tulee tässä!




Käytiin tänään kattomassa Tove Janssonin näyttely Ateneumissa ja sen jälkeen Kakkugalleriassa vetämässä himmeet buffat. Oih en kestä kuinka hyvää kaikki oli. Herkuttelun aikana mä iskin silmäni vastapäätä olevaan Zio:n liikkeeseen ja en tiedä mitä tapahtui. Muuta kun että loppujen lopuksi vilkastiin sisään ja mä poistuin sieltä kassi kädessä..



Viime perjantaina käytiin kirpparilla myymässä vanhoja kamoja (esim pottia ja meidän omakutomia täydellisesti yhteensopivia talvivarusteita) ja tavara meni ihmeen hyvin myyntiin. Niin ihanaa päästä eroon kaikesta turhasta ja saada tilaa uusille.




Tetiin yksi päivä ruokaa neljän hengen porukassa ja me taidettiin vähän liiotella juomapuolen kanssa. Oli superkivaa vaikka pää kiittikin seuraavana työaamuna.



Olen mä myös treenannut aina silloin tällöin! Syksyllä on kyllä pakko ottaa itseään niskasta paremmin kiinni, tää kesä ei tee yhtään hyvää mun kunnolle. Mä en vaan jaksa välittää just nyt, oon sitä mieltä että täytyy nauttia kesästä kun se kestää aina niin vähän aikaa ja on loppu ennen kun tajusi että se edes alkoi. Mutta syksyllä panostetaan (kuten varmaan 90% muistakin ihmisistä sanoo itselleen)!




Selfie! Ollaan käyty tosi usein iltahengailemassa jossain päin Helsinkiä. Kateltu auringonlaskuja ja ihailtu Helsinkiä. Mä tuun niin onnelliseksi kun voi lähteä shortseilla ja teepparilla kahdeksalta illalla ja sittenkin tulee kuuma kun pyöräilee myöhemmin kotiin!




Gubbe on päässy myös ulos hengailemaan!




Viime viikonloppu päätettiin lähteä äidin ja iskän kanssa Aurinkolahden rannalle istumaan iltaa. Mä en oikeen ole vakuuttunut paikasta vaikka sitä kauheasti hehkutetaankin...



Epätoivoisesti oon yrittänyt ottaa aurinkoa meidän partsilla aina silloin kun on ollut vapaata. Huonoin tuloksin tosin...



"Omien" töiden lisäks mä oon tehnyt vähän promohommia mitkä on ollut yllättävän kivoja! Mutta mun kalenteri alkaa täyttyä pelottavan paljon töistä. Onhan se periaatteessa tosi kivaa mutta välillä tuntuu että mä oon suorittamassa koko ajan kaikkea enkä ehdi edes vastaamaan kavereiden viesteihin tai miettimään mitä mä haluisi esim syödä illalliseks. Mun syömisrutiinit onkin jotain ihan tööt. En syö mitään ennen kun vasta joskus kolmen aikaan ja silloinkin jotain pientä ja epäterveellistä, ja sitten illalla ihmetellään miks on niin paha olo.  Buu..



Iltasin on tosin ihana aina palata tän pikku hömelön luo. Välillä se tekee mut hulluks mutta on se vaan suloisuuden huipentuma. On ollut niin kuumat säät että Gubbe on hengaillu tossa asennossa melkein 247. Makkara.